Istun Chicagon lentokentällä ja sattumalta löysin tämän vuonna 2009 kirjoittamani riipustuksen Facebookistani;

25 faktaa minusta

1. Asuin elämäni ensimmäiset vuodet Ruotsissa, Järfällassa. 
2. Vanhempani tapasivat toisensa Israelissa, jossa äitini asui ja isäni toimi rauhanturvaajana. 
3. Lapsena lempibiisini olivat Rafaelin enkeli ja Striptease nainen. 
4. Kammoan posliininukkeja, klovneja ja tiettyjä animaatiohahmoja. Olen uhkaillut / kiristänyt / anellut Iffin mainoksen hiiriä teloitettavaksi. 
5. Käyn kaupassa ja tankkaamassa, aina kun mahdollista, mahdollisimman kaukana kotoota. 
6. Minulla on mielikuvitusmies JP, jonka kanssa tulen huonosti toimeen. 
7. Ajattelen päivittäin betoninvalua. 
8. En luota kateellisiin ihmisiin. 
9. Olen kateellinen kaikille, jotka ovat onnistuneet luomaan itselleen uuden elämän ulkomailla. 
10. Olen vienyt biisin / levyn raiskaamisen uudelle tasolle. 
11. En usko korkeampiin voimiin. 
12. Korkeammat voimat ovat minua vastaan. 
13. Puhun yksinäni englanniksi. 
14. Olen vasenkätinen mutten osaa käyttää vasenkätisen saksia. 
15. Minulla on tapana viedä asiat askeleen verran liian pitkälle. 
16. Olen neulakammoinen. 
17. Olen herännyt aamulla tappokrapulassa napakoru navassani. 
18. Isäni kehitti sloganin "Vain pakki puuttuu." 
19. Nukun yöni röhkivän kanin vieressä. 
20. Kun elämä ahdistaa, ajan Poriin ja takaisin. 
21. Lopetin tupakanpolton, koska en jaksanut hakea askia kaupasta. 
22. Aloitin äskettäin ratsastamisen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. 
23. Olen asunut kimppakämpässä eksäni kanssa. 
24. Olen kesken baari- illan tilannut lasin maitoa ja lähtenyt kotiin saadakseni sitä lisää. 
25. En syö jogurttia jossa on sattumia. 

Lähti kylmät väreet hiipimään selkärankaa pitkin kun luin kohdan miten kadehdin ihmisiä jotka ovat luoneet itselleen uuden elämän ulkomailla. Muistan tuolloin unelmoineeni Espanjasta, Turkista, Hawaista... en niinkään paljon pohjois- Jenkkilän osavaltioista...

On hauska ajatella miten sattuman varassa mun elämä on ollut sen jälkeen kun lähdin Suomesta. Muistaakseni luulin, että Vermont on Australiassa ja vaihtoehtona oli myös lähteä ratsastuksenohjaajaksi Kyprokselle. Missäköhän olisin nyt? Jännä myös miettiä miten olisin helposti jättänyt seikkailuni väliin jos muutama ihmissuhde Suomessa olisi mennyt toisin. Samalla kun kaipaan rakkaitani Suomessa nyt päivittäin, olisi niin moni ystävyys jäänyt luomatta.

Suomessa ollessani kurkkaan päiväkirjojani vain havaitakseni saman asian minkä havaitsen joka kerta hairahtaessani menneeseen... -olen tehnyt muistiinpanoja vain onnettomista hetkistä elämässä ja unohtanut kirjoittaa iloisista tapahtumista ja tunnelmista. Joten tässä;

Juuri nyt olen onnellinen. Multa ei puutu mitään, en ole sulkenut ovia takanani, rakastan lujaa, teen päivittäin sitä mitä haluan ja luon tavoitteita joihin en vielä jokin aika sitten uskonut tai uskaltanut. Näin Teija, näin.

Aloitan pian opettamaan aloittelijoille ratsastamista ja hevostaitoja. Vasta muutama vuosi sitten harjoittelin itse uudelleen lapsuudesta tuttuja oppeja ja pohdin kummin päin se satula kuuluikaan ja miltä puolelta se viskataan selkään. En olisi uskonut tekeväni kivasta harrastuksesta itselleni ammattia. En olisi nähnyt itseäni kymmenen varhaisteinin keskellä tai työskenteleväni englanninkielellä. Se hullun tuuri ja pieni uhkarohkeus selvästi kannattaa silloin kun etsii omaa paikkaansa ja tarkoitustaan. Hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille, mutta vielä enemmän tapahtuu tekevälle.

Rakkaat! tehkää typeriä valintoja, riskeeratkaa turvallinen tasapainoinen olonne, etsikää, miettikää, luottakaa ja rakastakaa. Pohditaan yhdessä myöhemmin mikä meni vikaan... mutta älkää koskaan jääkö paikoillenne jollette ole löytäneet omaa onneanne. 

Nyt Törtön turpa sulkeutuu, hus taivaalle.