Aijjai, muutama päivä pakkolomaa tekee kutaa! Töissä ei ole tunnit riittäneet kaikille joten välillä istun siellä kellon ympäri ja välillä taas tunnin tai kaksi kerrallaan. Tämä ei siis ole valittamista, ei ei ei, puolen vuoden työttömyyden jälkeen otan vastaan mitä vaan hymyissä suin. Vaikka tällaisen vapaan maanantain ja vielä huomisenkin.

Ens viikolla alkaa töissä koulutus ja pääsee kyselemään tyhmiä kysymyksiä. Vaikka kuinka väittävät ettei sellaisia olekaan, uskon että sisimmissään joko itkevät lujaa tai nauravat sitäkin lujempaa kun kuulevat mun pohdintojani. Viihdyttäminen on mukavaa. Varsinkin asiakkaita tuntuu kovasti huvittavan mun aksentti ja sanavalinnat. Viime viikolla yksi herrasmies tiedusteli että olenko Venäjältä tai Unkarista. Vastasin, että siitä lähettyviltä, Suomesta. Se veti syvään henkeä ja totesi olevan pahoillaan että kehtasi luulla mua venäläiseksi. Yksi pappa kertasi mun kanssa molemmat isot sodat ja Suomen osuuden niissä samalla kun  kuikuilin vaivautuneena ympärilleni ja toivoin ettei kukaan kuunnellut mun tehokasta ja aikaa säästävää myyntityötä. Ei kai sitä luurejakaan voi heittää sotasankarille?

Niinkuin kaikki on kerennyt oivaltamaan, menin värjäämään hiukseni taas tummiksi. Tarkoitus oli pysytellä turvallisessa ruskeessa, mutta melko mustalta tää mun simmuissa näyttää. Noh, näytetään tämä talvi taas kalpeelta zombilta, kerta kiellon päälle. Töissä yhtäkkiä kukaan ei enää tullut juttelemaan tai moikannut nimeltä, ihmettelin että mahdoinko onnistua tietämättäni loukkaaamaan kaikkia, noh, jollei kultturellisella tasolla, niin ainakin... hmm... hiusvärien tasolla? Viikon mykkäkoulun jälkeen mun esimiesnainen pörhälsi mun viekkuun odottamaan että lopettaisin puheluni. Kerkesin jo ajatella vaikka ja mitä, mutta kovasti se tuntui hihittävän siinä yksikseen ja hyväntuulisena muutoinkin. Se kertoi etsineensä mua kymmenen minuuttia pitkin rakennusta ja lopulta joutui mennä työnjohtajilta kysymään, että eikö Teija tullut töihin ollenkaan? Oliskohan pitäny vaan suosiolla pysyä blondina... No, nyt on jo muutama tullut sanomaan ettei tunnistanut mua aluksi ollenkaan, mutta ”sitten sä avasit suusi...” Pyrin ottamaan tämän kohteliaisuutena.

Muhun on iskenyt kummallinen sönkötys- syndrooma. Joka kerta kun joku puhuu mulle odottamatta, vastaan jotakin täysin utopistista tai keksin ihan uusia sanoja. Pyykkipäivinä saatan vain tuijottaa ihmistä joka koittaa aikaansaada järkevää keskustelua mun kanssa. Oon laittanut tän kulttuurierojen piikkiin. Ei Suomessa oo mitään small talkia, miten mä sellaista olisin oppinut yhtäkkiä?! Kysyn vain. Olen täten (vahingossa) kehittänyt muun muassa hyvin kansainvälisen hermostuneen tervehdyksen ”boikka.” Yksi aamu töihin köpötellessäni päätin että tänään vastaan kaikkeen hyvin iloisesti ja normaalisti, teen itseni oikein ylpeäksi. Ulko- ovelle päästyäni aloin toteuttaa suunnitelmaa ja iloisesti vastasin hyvien huomenien toivotuksiin ja muihin kysymyksiin korkealta ja kovaa. Vain tajutakseni ettei kyseinen henkilö mulle koittanut mitään sanoa vaan jutteli takanani olevan naisen kanssa. Ne katsoi mua hieman huvittuneena kun luikin arvokkaasti tieheni.

Oon jälleen täysin hurahtanut hevosteluun ja käynytkin ahkerasti rikkomassa raajojani. Kaipuu tallitöihin ei oo helpottanut, päinvastoin. Oon vakoillut eri ratsastuskouluja ja talleja internetin välityksellä ja laittanut muutamaan kyselyn menemään josko tarvitsevat apulaista nurkkiinsa. Saisi nämä vapaapäivät kulutettua tehokkaasti ja jos tuo masukin pienenisi taas lapion varteen palatessa. Peukut pystyyn! Mun mielestä ei oo kohtuutonta haluta luoda kakkaa muutaman tuntia viikossa.

Muuttaminen jäi sittenkin haaveeksi. Kävi ilmi että meidän tuleva vuokraisäntäehdokas on jollain tavoin hieman pipi päästään. Rikas pipi, kuitenkin, koska siellä mun unelma- talo nököttää tyhjillään vailla vuokraajia. Ilmeisesti talon omistaja haluaa mokomasta rötisköstä eroon kokonaan, mutta myyminen on vaikeaa kun oma tytär asustaa talon toisessa puoliskossa. Viiden soiton ja vastaajaviestin jälkeen on varmaankin aika luopua muuttounelmista? Kummaa porukkaa, kun vartavasten pyysivät katsomaan taloaan ja kerettiin ottaa mitat ja kaikki, hyvä etten kerennyt viskoa ensimmäisiä tavaroita muuttolaatikoihin. Kuulin kyliltä, että isäntäehdokas uskoo maailmanlopun tulevan 2013, joten ehkä siksi vuokratulot eivät ole ensimmäisinä ajatuslistalla.

Viisumisota on viittä vaille valmis. Ne kynivät multa vielä muutaman satasen, mutta tämän jälkeen toivottavasti jättävät kahdeksi vuodeksi rauhaan. Meni siinä yhdeksän kuukautta tapellessa. En lämpimästi suosittele kellekään, pysykää Euroopassa. Mutta tulkaa käymään, täällä on edelleen aurinkoista ja suhteellisen Siperia- vapaat kelit. Odottelen täällä teitä ahkerasti sähläten ja sönköttäen.