Maanantai. En muista koskaan kokeneeni kahden päivän krapulaa, (maanantai- närästystä ei lasketa...) mutta tänään aamu- kahdeksalta oli lanttu aivan yhtä sekaisin kuin sunnuntai morkkiksenkin aikana. Nuo on jänniä, tyhjästä ilmestyvät perättömät morkkikset. Varsinkin kun olis vielä viikko töiden alkuun. Oli nimittäin hyvinkin hauska viikonloppu ja tapani mukaan (...) osasin käyttäytyä kiltisti ja lähes raittiisti. Morkkiksenkin pelasti kaupan pakasteallas, voittamattomalla yhtälöllään juustopizza sekä Beni ja Jerry. Koti- ovelle roudattiin yllätyksenä myös kaksi pakettia hapankorppuja. Harvinaista herkkua täällä, kun taas kaupasta löytyy päivittäin Valion laktoositonta maitojuomaa.  Ja Panda- lakua.

Aluksi pitäydyin sali, sauna ja selvä viikonloppu suunnitelmassani ja alkavan viikonlopun kohokohta oli mieltämullistava kokemus pihamyyjäisistä. Täällä kun niitä on joka toisen omakotitalon pihalla jatkuvalla syötöllä. Ostettiin viherpeukalolle (se en muuten todellakaan ole minä, moni tietää että mun kuollettava kosketus tappaa jopa kaktuksen alta minuutin) suuri kukkaruukku kahdenkympin ryöstöhintaan. Kohtalon oikku sai myöhemmin samaisen peukalon viskaamaan polkupyörällään naapureiden kukkakyhäelmän ruukkuineen kuistilta asfaltin omaksi, joten tulipa kirppislöytö nopeaan tarpeeseen.

Mahtoikohan olla postissa tullut kirje viisumisediltä kun sai ekat Strongbow´n kuvat vilahtelemaan silmissä. Ilmeisesti mun säästötilin tuhoaminen ei ole niille tarpeeksi, koska mokomat kinuvat jo maksettuja käsittelykuluja toistamiseen. Sain sitten ilokseni faksata pinon kuitteja / papereita / lomakkeita ja maksaa lisää dollareita naama vääränä vain todistaakseni  että ne ovat jo kertaalleen tehneet musta rutiköyhän. Kun löysin viherpeukalon kumoamasta kaverinsa kanssa Coronaa appilan autotallista, päätin itsekin maistaa muutaman olusen...  Olin sen verran myöhässä känniläisten aikataulusta, että myöhemmin Japski- ravintolassa pyörittelin vimmatusti silmäni kun rakas fiksumpi puoliskoni kokeili syömäpuikkojen viihdytysarvoa anastamalla maissinpaloja toisten lautasilta samalla armottomasti hihittäen ja leikkimällä mun hiuksilla kun koitin epätoivoisesti syödä sushirullat lautaselta tukehtumatta. Autossa matkalla kotiin silittelin Strongbow sikspäkkiä kiitollisena siitä, että kotoota kylmälaukusta löytyy varalle vielä toinen samanmoinen.

Istuttiin etupihan portaikolla tupakilla (siis mähän en polta, mutta meidän yövieras poltti...) kun viereisellä kadulla alkoi Tosi- tv ”COPS” katu- uskottavine huutoineen ja tainnuttajineen. En vieläkään ymmärrä miksi, mutta ”muutaman” juoman tukemana koin tän skenaarion hyvinkin viihdyttävänä ja hupaisena. Joten istuttiin siinä portaikolla ja katsottiin kun valtion vihollinen tainnutettiin asfalttiin ja vihulaisen tyttöystävä ulvoi polvillaan sen vieressä. Neiti ”Savannahin” tyttökaveri huusi viereisestä autosta että tule nyt helvetti autoon sisälle ja lähdetään. Mutta Savis pysyi uskollisena ja parkui loppuun asti siinä nurmikolla kunnes vihulainen oli turvallisesti Maijassa ja pamput alkoivat häipyä paikalta. Nokkelana tyttönä tietysti salakuvasin kaikki tapahtumat kameralle, mutta valo ei riittänyt jotta videosta saisi muuta selvää kuin mun hihityksen ja meidän kaverin seikkakohtaisen selostuksen Saviksen tunneskaalasta.

Tänään on palattu arkeen makaronilaatikon ja niiden pahuksen liskojen saattelemana. Sain vihdoin avattua ihka- ensimmäisen amerikkalaisen pankkitilini enkä olis koskaan uskonut pankissa asioimisen olevan niin hauskaa mitä se tänään (kiitos edelleen mukana roikkuvien liskojen) oli. Sain ensinnäkin ihka- aidon sekkivihon, joita en totta puhuakseni edes osaisi tarvittaessa käyttää. Tässä vaiheessa sain pidettyä nassun pokerilla, mutta kun käytiin läpi, että minkä tunnuskuvan haluan online- tililleni luoda aloin auttamattomasti tirskua. Siellä oli kaikki kotieläimet, ruoat ja kukat mitä kuvitella saattaa valittavana. Hieman eroavaa Nordean salasanakoodeihin tottuneelle... Onneksi meidän pankkivirkailijalla tuntui olevan hieman erikoinen maantantai itselläänkin menossa (ryysti aavistuksen väsyneen oloisena extra isoa pahvikahviaan ja repeili mun tirskunnalle) ja kertoi mulle, että pelastin sen huonosti alkaneen viikon kertaheitolla. Me satuttiin keskustelemaan C:n vahvasta teoriasta miten mä tilaan jatkuvasti aamupalalla munakokkelia, koska en tiedä englanninkielellä sanoja muille vaihtoehdoille. Ilmoitin että kokkeli on vain yksinkertaisesti mun suosikki vaihtoehto, medium on sanana hyvin helppo muistaa ja ”aurinkoinen puoli ylöspäin” on vaikea ymmärtää vain jos olet hyvin hyvin hidas ihminen. Tässä vaiheessa päätyi pankkineidin pahvikahvi väärään kurkkuun ja se nauroi naama käsiin haudattuna muutaman minuutin ajan kunnes pyysi anteeksi ja jatkoi näpyttämistä.

Jospa huomenna olisi hieman eheämpi päivä ja hihittäminen taantuisi ”normaalille” tasolle. Viikon päästä saa vihdoin lopettaa puolen vuoden pakkoloman ja aloittaa hommat uskottavana (...) puhelinkeskuksen tätinä. Voitteko soittaa Suomesta tilauksia niin pääsen pätemällä kompensoimaan tyhjää lyöviä hetkiä? Mutta jätetään ruotsinkieliset puhelut vielä toistaiseksi. Siihen asti sormet ristiin, että esimies arvostaa luovaa ja taiteellista Finngelskaa.